From voice of the people to nationalism of the state
Musical meanings of Japan in the work of Kunihiko Hashimoto
Abstrakti
Kunihiko Hashimoto (1904–1949) oli 1900-luvun länsimaalaistyylisen japanilaisen taidemusiikin ristiriitaisimpia säveltäjähahmoja. Toisaalta hän sai tunnustusta modernistina ja työskenteli valtion musiikkiyliopiston professorina, toisaalta hän sävelsi populaarimusiikkia ja oli perustamassa antiakateemista säveltäjäryhmää. Vaikka hän korosti varhaisissa teoksissaan kansan ääntä, hän myös kirjoitti sodan aikana nationalistisia marsseja. Ristiriitaisuus heijastuu myös Hashimoton tuotannon japanilaisvaikutteissa (esimerkiksi viittauksissa perinteiseen japanilaiseen musiikkiin), joita säveltäjä käytti niin kansan äänen kuin valtion nationalismin ilmaisijana.
Tämä artikkeli tarkastelee Hashimoton tuotannon japanilaisvaikutteita ja niiden lähtökohtia liittämällä eri vaikutteet tarkemmin perinteisen japanilaisen musiikin lajityyppeihin. Hashimoton alkupään tuotannossa japanilaisvaikutteet viittaavat ennen kaikkea Japanin kansanmusiikkiin, mutta siitä omaksutut vaikutteet ovat laajentuneet myös joihinkin sinänsä absoluuttista musiikkia edustaviin teoksiin. Nationalismi ja japanilaisvaikutteinen sävellystyyli sodan aikana sen sijaan eivät säännönmukaisesti kytkeydy yhteen. Huomattavin esimerkki japanilaisvaikutteita sisältävästä nationalistisesta teoksesta on Japanin keisarikuntaa juhlistava ensimmäinen sinfonia, jonka vaikutteet kytkeytyvät alkupään tuotannosta poiketen yläluokkaiseen musiikkiin. Sodan jälkeen japanilaisvaikutteet puolestaan häviävät säveltäjän teoksista lähes täysin.
Hashimoto osoittaa tuotannossaan perinteisen musiikin eri lajityyppien tuntemusta ja käyttää japanilaisvaikutteita vahvistamaan teosten ilmaisua. Samalla vaikutteet mukailevat Japanin yhteiskunnallisen ilmapiirin kehityskulkua 1920-luvun lopun demokraattisesta ajasta sodanajan nationalismiin ja tämän jälkeen kaiken nationalistisen sisällön kieltämiseen. Vaikka Hashimoton perimmäinen sävellysmotiivi vaikuttaisi olevan kansan äänen esille tuominen, artikkeli yhtyy niihin japanilaisiin tutkijoihin, jotka näkevät säveltäjän "aikansa uhrina".
