Homophily and genre boundaries
Inequalities in classical music networks in Finland
Abstract
Homofiliaa ja genrerajoja: Epätasa-arvo klassisen musiikin verkostoissa Suomessa
Tässä artikkelissa pohdin, miten sukupuolittunut epätasa-arvo ilmenee klassisen musiikin verkostoissa. Artikkelin tutkimusmateriaali koostuu 14 klassisen musiikin muusikon haastattelusta. Haastateltavat olivat 25–45-vuotiaita suomalaisia valkoisia naisia. Kysyn, millä tavoin sukupuolittunut epätasa-arvo ilmenee haastateltavien kokemuksissa klassisen musiikin verkostoista ja työelämästä. Tutkiakseni sukupuolittuneen epätasa-arvon muotoja haastattelumateriaalissa sovellan feministifilosofi Moira Gatensin (2003 [1996]; 2004) käsitettä sosiaaliset mielikuvastot (engl. social imaginaries). Artikkelissa tutkin, miten sukupuolta koskevat normit, narratiivit ja käsitykset – sosiaaliset mielikuvastot – ilmenevät klassisen musiikin kulttuurin sosiaalisissa verkostoissa ja genrerajauksissa, ja millä tavoin nämä mielikuvastot ylläpitävät epätasa-arvoa. Väitän, että epätasa-arvon keskeinen ja toistuva ilmenemismuoto klassisen musiikin verkostoissa on homofilia ja siihen liittyvä kronyismi. Homofilia määritellään usein tiedostamattomaksi mieltymykseksi samastua henkilöihin, jotka edustavat samaa ikäryhmää, sukupuolta, rotua tai sosioekonomista luokkaa ja jotka jakavat samoja mielipiteitä (Scharff 2018a, 60). Kronyismilla puolestaan viitataan ystävän, alaisen tai kollegan suosimiseen työtehtävään nimittämisessä tai uramahdollisuuksien antamisessa (Khatri & Tsang 2003). Väitän, että klassisen musiikin verkostoissa ilmenevät käytännöt ja narratiivit ylläpitävät ja vahvistavat eriarvoistavaa binääristä sukupuolihierarkiaa.