Katsaus koreomusikologiseen tutkimukseen

Abstract

Artikkelini luo katsauksen koreomusikologiaan: tämän verraten uuden tutkimusalan historiaan sekä tanssin ja musiikin suhteita koskevien teoreettisten lähestymistapojen kehitykseen. Vaikka tanssin ja musiikin keskinäissuhteista on kirjoitettu 1950-luvulta lähtien, tarkastelut ovat yleensä keskittyneet määrättyihin esitysperinteisiin ja tanssiteoksiin. Tästä syystä tiettyjen tutkijoiden hahmottelemia teoreettisia ajatuksia ja analyysimalleja on vain harvoin sovellettu muissa tutkimuksissa. Voidaankin perustellusti sanoa, että koreomusikologia on kehittynyt omaksi erityiseksi tutkimusalakseen vasta viime vuosina, kun useita tieteenaloja edustavat tutkijat (tanssintutkijat, musiikkitieteilijät, etnomusikologit, musiikkipsykologit ja kognitiotieteilijät) ovat keskittyneet kehittämään teoreettisia ja metodologisia lähtökohtia tanssin ja musiikin, tai laajemmin liikkeen ja äänen, välisten suhteiden analysoimiseen. Tämä viime aikoina kasvanut kiinnostus koreomusikologiseen teoretisointiin liittyy vahvistuneeseen ymmärrykseen siitä, että musiikki kytkeytyy tiiviisti inhimilliseen kehollisuuteen, sekä tämän ymmärryksen innoittamaan kehollisen musiikillisen vuorovaikutuksen tutkimukseen. Artikkelissa ehdotan, että vaikka koreomusikologia on yhä nuori ja kehkeytyvä tutkimusala, se tarjoaa tärkeitä uusia näkökulmia etenkin sellaisille tanssin- ja musiikintutkijoille, jotka tarkastelevat erilaisia esittämisen käytäntöjä, sekä yleisemmin moniaistisuutta koskevalle tutkimukselle.